1 Jakso 1

Kaikki olemme käyttäneet web-selaimia ja lueskelleet lukemattomia web-sivuja, mutta välttämättä emme tiedä miten koko web toimii. Normaalisti tämä ei ole tarpeenkaan, mutta jos haluamme ryhtyä tekemään itse web-sivuja niin on hyödyksi ymmärtää miten tämä hieno järjestelmä on oikein rakennettu.

Webbiä voidaan käyttää

  1. mainostamiseen ja markkinointiin (bändi/firma/projekti/minä itse yksityishenkilönä)
  2. tiedottamiseen: tapahtumat, opetus, bändin tulevat keikat
  3. ostamiseen ja myymiseen (tavara, matkaliput, hotelliyöpymiset, palvelut, keikat...)
  4. harrastajien tiedonvälitykseen (maastopyöräily, sähkökitaraefektit, elokuvat, sarjakuvat...)
  5. pankki- ja virastoasiointiin
  6. pelaamiseen
  7. opiskeluun (tiedonhaku, verkkokurssit, manuaalit jne)

Näitä sovelluksia on keksitty jo melkoisesti ja niitä tulee yhä vaan lisää. Web on todella näppärä työkalu, jonka hallitsemista on apua ja hyötyä myös niille, jotka eivät työskentele tietokone- tai verkkoalalla.

Taustaa

Kun haluan nähdä jonkun web-sivun, tarvitsen siihen web-selaimen. Webin ohella käytetään termiä netti (verkko), mutta tosiasiassa termit verkko (network) ja web eivät kuitenkaan tarkoita ihan samaa asiaa.

Verkko on kahden tai useamman tietokoneen muodostama kokonaisuus, jossa nämä koneet voivat jutella keskenään.

Jos rakennan kotiini pienen kolmen tietokoneen verkon, tätä kutsutaan lähiverkoksi (LAN, Local Area Network), koska koneet sijaitsevat fyysisesti lähellä toisiaan.

Jos pari kaveriani rakentavat molemmat vastaavan verkon kotiinsa, ja sitten me yhdistämme nämä kolme verkkoa keskenään, syntyy verkkojen välinen verkko, eli internet. Tässä meidän ihka omassa internetissä oleviin koneisiin ei kuitenkaan pääse käsiksi kuin minä ja kaverini. Se ei siis ole sama asia kuin se maailmanlaajuinen Internet.

Kun kirjoitan tuon tutun sanan isolla alkukirjailmella, niin silloin puhutaan juuri tästä maailmanlaajuisesta ja julkisesta Internetistä, johon pääsee käsiksi lähes mistä tahansa.

Samassa verkossa olevat tietokoneet voivat vaihtaa tietoja keskenään. Joka kerta kun joku kone juttelee jollekin toiselle koneelle, täytyy näiden koneiden käyttää samaa tapaa kommunikoida. Muuten homma menee aivan metsään. Kuvitellaan vaikka tilanne, jossa soitamme puhelimella johonkin huoltoliikkeeseen. Keskustelu etenee yleensä tietyn kaavan mukaan, jotta saamme sen tiedon mitä haluamme:

Huolto: Puunasen varaosat, varaosavastaava Pekka Putkonen.
Asiakas: Hei, täällä Pekka Jarkkola hyvää päivää.
Huolto: Hyvää päivää, kuinka voin auttaa?
Asiakas: Mä tarttisin uuden kaasarin.
Huolto: Minkämerkkinen auto teillä on?
Asiakas: Ford.
Huolto: Ja malli?
Asiakas: Fiesta.
Huolto: Selvä. Minkä vuoden malli ja minkäkokoinen kone siinä on?
Asiakas: öööö... olisko se -96 ja tais olla 1.4 litran kone.
Huolto: Selvä, odottakaa niin etsin varastolta...

Tuossa keskustelussa oli alussa eräänlainen "kättely" eli tehtiin selväksi, että kuulolla ollaan. Tämän jälkeen asiakas kertoi mitä haluaisi saada, ja häntä palveleva varaosasetä kysyi muutaman tarkennuksen, jotta pystyi tekemään sitten oman työnsä.

Tässä kohtaa on oleellista pistää mieleen, että tietoa tai tavaraa pyytävä osapuoli on nimeltään Asiakas (Client), ja tiedonantaja on nimeltään Palvelin (Server, tässä esimerkissä Huoltoliike).

Tähän tapaan toimivat myös keskustelevat tietokoneet. Ensin asiakas ja palvelin kättelevät, ja sitten pyydetään tietoa ja välillä ehkä varmennetaan, että tieto tuli oikein perille.

Tällaista muodollista ja etukäteen sovittua keskustelutapaa kutsutaan protokollaksi. Eri toiminnoille käytetään eri protokollaa. Esimerkiksi Internetistä löytyy tapa jolla siirretään tiedostoja koneiden välillä, ja sitä kutsutaan tiedostojenkuljetusprotokollaksi (File Transfer Protocol, FTP). Sen tapoihin kuuluu tietenkin kohtelias kättely, jonka jälkeen Asiakas voi kysellä mitä tiedostoja olisi tarjolla ja pyytää niitä sieltä vaikka yksitellen tai kimppuina.

Sitten on olemassa protokolla, jonka avulla lähetetään sähköpostia (Simple Mail Transfer Protocol, SMTP). Siinä asiakas ei kysele mitään tiedostolistauksia, vaan kertoo kenelle haluaisi sähköpostin lähettää ja mikä viestin sisältö oikein on. Protokolla siis eroaa jo luonnostaan tiedostojenkuljetusprotokollasta. Ja sitten vastaavasti on olemassa protokolla, millä postit käydään hakemassa (noutamassa) (Post Office Protocol, POP), ja niin edelleen ja niin edelleen.

Nämä kaikki vain tarkoittavat tiettyä tapaa, millä tavalla kaksi tietokonetta vaihtavat tietoja keskenään. Koneen täytyy tietää mitä kysyä ja miten, sekä missä järjestyksessä, muutoin homma ei toimi. Siksi on kehitetty tällaiset ennalta sovitut tavat kommunikoida.