Äänioppi 2

Vaihe ja stereokuva

Seuraavissa esimerkeissä vaihe-eroilla ja viiveillä leikitään vielä lisää. Tällä kertaa käytössä monofoninen signaali, jolla ei ole lainkaan stereokuvaa. Tämä signaali on jaettu jälleen kahteen osaan. Toinen signaali on ohjattu vasempaan kaiuttimeen/kuulokkeeseen, ja toinen oikeaan. (Suosittelen kuulokkeiden käyttöä tässä ääniesimerkissä, ellei sitten käytössäsi ole selkeän stereokuvan mahdollistavaa kaiutinkuuntelua).

Lähtötilanteessa vasen signaali on 6 ms etuajassa suhteessa oikeaan. Sitten sitä viivästetään, ja 28 sekunnin kohdalla signaalit ovat täysin vaiheessa. Viiveen kasvattamista jatketaan vielä toiset 6 ms, jolloin vasen signaali on siis 6 ms oikeaa jäljellä.

Huomaat kuinka ääni ”liikkuu” stereokuvassa, ja kuinka tehokkaasti aistimme äänen suunnan pelkästään vaihe-eron avulla. Lopputulos on huomattavasti tehokkaampi kuin pelkästään äänenvoimakkuuteen eli panorointiin perustuva lokalisointi. Vaiheet vaikuttavat siis myös meidän stereokuulomme, eli siihen miten korvamme ja aivomme havaitsevat äänen suunnan. Lisää kuulosta, aivoista ja äänen lokalisoinnista jaksossa (zzz).

Edellisen esimerkin stereokuvaefektiä voisi käyttää miksauksessakin, mutta siinä piilee yksi ongelma: monoyhteensopivuus. Musiikkia soitetaan yhä joissain paikoissa monolaitteilla, ja hyvän miksauksen tulisi olla aina monoyhteensopiva. Kuunnellaanpa miltä edellinen ääniesimerkki kuulostaa kun vasen ja oikea kanava summataan:

Heti alussa kuuluu ikävä kampasuodinefekti. Lisäksi vaihevirheiden myötä ääniä häviää (esim. vasemman kanavan viiveen ollessa noin 80 samplea bassari-iskua ei juuri kuulu). Puolessavälissä kuulemme lyhyesti signaalin puhtaana, jonka jälkeen taas phaser-mongerrus jatkuu. Tätä tehokeinoa ei voi siis käyttää ilman sitä seuraamusta, että miksaus kuulostaa tyystin eriltä monona ja stereona.

Ja tähän vielä lopuksi phaser-efektin (plug-in) aikaansaama muutos samassa signaalissa: