Sähkökitaran mikitys - yleistä

Hyvä sähkökitaran soundi saadaan kiinnittämällä huomiota perusasioihin. Ennen studiosession alkua tarkasta, että ainakin seuraavat neljä asiaa ovat kunnossa:

1. Kitaran hienovire
2. Kielet (ovatko vanhat ja likaiset)
3. Vahvistimen putkien kunto (helisevätkö ja poksahtelevatko iloisesti)
4. Soittajan kunto

Sähkökitaran äänityssoundeihin vaikuttavat juuri yksinkertaisimmat asiat eli kitara, vahvistin, efektit sekä soittajan tekniikka. Mitään kikkakonsteja ei ole; ruuvaa niin kauan hyvää soundia esille äänitystilassa, jotta se kannattaa myös äänittää. Huonoa perussoundia on turha lähteä myöhemmin korjailemaan loppumiksauksessa studion signaaliprosessoinnilla.

Sähkökitaran tärkeät taajuudet

22-nauhaisen sähkökitaran perustaajuudet sijoittuva välille 82Hz - 1.7kHz. Ylemmät harmoniset ulottuvat paljon korkeammalle. Välttämättä kaikkia näistä harmonisista ei voida vahvistaa, sillä sähkökitaran piuha vähentää hieman taajuuksia yli 5kHz:n. Tämän lisäksi keskiverto-kitaravahvistimen kaiutinelementin yläraja alkaa olla 5kHz - 6kHz -seutuvilla.

Lähimikitys

SähkökitaraVAHVISTIN voidaan mikittää monella eri tapaa: mikittämällä kaiutinta eri tavoilla, liittämällä kitara- tai vahvistimen external speaker jakki- DI-boxiin tai käyttämällä kaiuttimen mikityksen sekä kitaran DI-signaalin kombinaatiota. Anna korviesi päättää ja eksperimentoi!

1. Jotta saisit mahdollisimman paljon erottelevuutta soundissa, sijoita mikrofoni 5 - 30cm:n välille. Puhdassoundinen (ei huminaa, kilinää) vahvistin voi kuulostaa hyvältä mikitettäessä sitä jopa metrin päästä.
2. Kun mikität alle 15cm:n päästä mikrofonin asettelu suhteessa kaiuttimen kartioon tulee erittäin kriittiseksi. Kirkkaampi soundi: kohdista mikrofoni suoraan keskelle kartiota siihen kohtaan, josta se alkaa "loiventua" ylös. Tummempi soundi: kohdista mikrofoni suoraan kartion laidalle. Tämän lisäksi voit asettaa mikrofonin loivaan kulmaan, että saat off-axis -väritystä soundiin. Tällöin lopputuloksena on vieläkin tummempi soundi.
3. Pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni voidaan asettaa samalle tai eri kaiuttimelle dynaamisen mikrofonin tueksi, jotta saadaan laajempi taajuusvaste soundiin (pienikalvoiset reagoivat herkemmin taajuuksiin 20Hz - 20kHz välillä, riippuen tietenkin mikrofonista).
4. Jotta saisit tukevamman soundin, mikitä kaiutin dynaamisella mikrofonilla alle 15cm etäisyydeltä kohtisuoraan kartion ulkolaidalta sekä laajakalvoisella mikrofonilla 1.5 metrin - 2.5 metrin päästä. Tee näistä maukas sekoitus miksatessa. On erittäin tärkeää, että varsinkin tässä kombinaatiossa kitaravahvistin on tuolilla, jotta lattiasta tulevat heijastukset olisi mahdollisimman paljon minimoitu. Tätä minimointia voi auttaa laittamalla maton kitaravahvistimen ja mikrofonitelineen alle.
5. Kokeile mikittää kitara vahvistimen takaa, mikäli vahvistin ei ole ns. umpinainen. Tällä tavoin voit saada enemmän tummuutta soundiin ja soundi kuulostaa vanhanaikaisemmalta. Mikitä magneetin reunalta juuri vahvistimen kuoren ulkopuolelta. Kun viet mikrofonia sisemmälle vahvistimeen proximity eli lähiäänivaikutus lisääntyy (bassot korostuvat). Kokeile tämän mikityksen kanssa myös sitä kombinaatiota, että mikität myös etupuolelta kaiutinkartion ulkolaidalta. Tällöin on tärkeää ennen äänitystä kokeilla kombinaation mono-ominaisuudet. Mikäli vaihevirhettä esiintyy (soundi kuulostaa ohuemmalta ja signaali pienenee toista faderia nostettaessa) tee vaiheenkääntö takana olevalle mikrofonille.
6. Puhdassoundista komppikitaraa äänitettäessä voit kokeilla mikittää myös kitaristin plektran iskut lähietäisyydeltä ja miksata tämä signaali vahvistimesta tulevaan signaaliin. Tämä toimii parhaiten, mikäli kitaristi soittaa eri tilassa kuin missä vahvistin sijaitsee.
7. Mikäli mikität useamman kaiuttimen sisältävää kabinettia, kuuntele jokaista kaiutinta yhdellä korvalla soittajan soittaessa. Etsi mitkä kaiutinkartioista ovat kirkkaita, mitkä tummia luonteeltaan. Mikitä nämä kaksi piirrettä mielessäsi. Yleensä neljä kaiutinta sisältävässä kabinetissa yläkaiuttimissa on enemmän trebleä ja alakaiuttimessa bassoa. Joskus kaikki neljä voivat kuulostaa erilaisilta. Mikäli mikität kahden kaiuttimen kabinettia, kokeile mikittää toinen kartio kohtisuoraan keskeltä, toinen n.45-asteen kulmassa kartion laidalta. Kokeile tässä myös eri mikrofonityyppejä, joskus odottamaton vaihtoehto voi toimia parhaiten.
8. Mikäli käytät uusia ns. vahvistinmallinnuksia, käytä suuri määrä aikaa niiden ohjelmien muokkaukseen. Monesti kyseessä on lasiset ja halvan kuuloiset mallinnukset, joiden parantaminen voi olla kymmenien tuntien ohjelmoimisen päässä. Älä epäröi tehdä radikaalejakin muutoksia (esim. bassot ykköselle, middlet täysille), jotta mallinnukset alkaisivat kuulostaa aidoilta. Anna taltioimillesi programmeille järkeviä nimiä myöhempää käyttöä varten, esim; Dirty Jazz, Satriani Lead, Basic Funk jne…
9. Kirkas mikrofoni/tumma mikrofoni -yhdistelmä (käyttää mm. Jimmy Scott, äänittänyt Santanaa, Stingiä) - Erittäin yleinen ja tehokas tapa saada kaksi erilaista soundia: Aseta Shure SM57 kohti kartion keskikohtaa kuten kohdassa 2. Aseta laajakalvoinen kondensaattori kuten Neumann U87 tai jokin halvempi malli aivan SM57:n viereen 45-asteen kulmassa. Sijoittele tätä tummempaa mikrofonia tarpeeksi kauan, jotta kaikki mahdolliset vaiheongelmat olisivat hävinneet. Miksaa sopiva seos loppumiksauksessa. Tuskin joudut käyttämään EQ:ta…

Mikrofonit, joita kannattaa kokeilla sähkökitaran kanssa

Dynaamiset mikrofonit:

• Shure SM57: herttakuvioinen mikrofoni, ehkä kaikista suosituin valinta ympäri maailman kotistudioista aina New Yorkin kalleimpiin studioihin.
• Shure SM58: herttakuvioinen mikrofoni, myös hyvin yleinen. Kannattaa käyttää mikäli haluat hieman lisää botnea kitarasoundiin.
• Sennheiser MD409: legendaarinen malli, jonka pelkkä design mahdollistaa sen, että mikrofonin voi laittaa vain lepäämään vahvistimen eteen piuhan varassa. Kannattaa kuitenkin käyttää telinettä eri kaiutinkartion kohdistuksia varten.
• Sennheiser e609: tämä on MD409:lle uudelleen julkaisu ja siinä on purevampi soundi kuin alkuperäisessä mallissa. Superkardioidi, vähemmän vuotoa muista instrumenteista.
• Sennheiser MD421: tämä sopii mainiosti off-axis (vinosti suhteessa kartioon) äänittämiselle erityisesti kartion ulkokehällä ja tätä kannattaa kokeilla toisen dynaamisen kanssa, joka on kaiuttimen keskellä

Kondensaattorimikrofonit:

• Shure SM81: Pienikalvoinen kondensaattori. Moninkertainen Grammy-voittaja äänittäjä/tuottaja Elliot Scheinerin lempimikrofoni sähkökitaran mikityksessä
• Audio-Technica 4050: Laajakalvoinen kondensaattori. Nykyiset jenkki-heviäänittäjät, mm. Frank Filipetti (KORN), suosivat laajakalvoisia mikrofoneja aivan kartion vierestä äänitettäessä.
• Blue Baby Bottle: sama kuin edellinen. Kestää suuriakin äänenpainotasoja.
• Audio-Technica 4047: Laajakalvoinen kondensaattori. Oma suosikkini aivan vahvistimen vierestä äänitettäessä. Tuo hurjasti botnea, jolla voi vaikka tukea kireämpää SM57:aa.