Miksi lavakartan tekeminen on ehdottoman tärkeää?

Konsertin tai keikan onnistumiseen tarvitaan useita henkilöitä: äänimies, monitorimiksaaja, valomies, lavajärjestelijä(t) sekä mahdollinen tv- ja videotaltiointiryhmä. Lavan ympärillä saattaa työskennellä enemmän henkilöitä kuin mitä lavalla on muusikoita.

Jokaisen työpanos vaikuttaa konsertin onnistumiseen, ja jotta kaikki osapuolet voisivat tehdä oman työnsä mahdollisimman hyvin, konserttiin tulee valmistautua ja sitä pitää suunnitella. Ja se ei onnistu millään jos bändi ei toimita HYVISSÄ AJOIN ETUKÄTEEN ns. lavakarttaa.

Mitä paremmin ja huolellisemmin lavakartta on tehty, sitä paremmin kaikki konsertin onnistumiseen vaikuttavat henkilöt voivat tehdä oman osuutensa. Ja heidän panoksensa ei ole mitenkään vähäinen...

Lyhyesti: Lavakartta on kirjallinen/kuvallinen selvitys yhtyeen kokoonpanosta ja teknisistä tarpeista, jotka yhtye tarvitsee voidakseen esiintyä.

Lavakartta sisältää instrumenttilistan, joiltakin osin tarkankin.


ESIM 1:

lavakartta_01

Yhtye piirtää kuvan yhtyeestä lavalla lintuperspektiivistä. Kuvan laatu voi olla hyvin tarkka tai suuntaa-antava (ks. esimerkkikuvat sivun lopussa). Jopa rasti riittää kuvaamaan soittajien paikkaa. Lisäksi on hyvä antaa viitteitä yhtyeen tarvitsemasta tilasta, esim. 5 x 6 m, eli se alue minkä yhtye tarvitsee mahtuakseen soittamaan. Kuvaan lisätään soittajien instrumentaatio ja lavasähkötarpeet. Lisäksi piirretään tai mainitaan monitorointitarpeet.

1. Instrumentaatiot

Rummut

  • Bassorumpu
  • Virveli
  • Hihat
  • 2 tomia. Tomien lukumäärä on hyvä ilmoittaa.
  • Pellit. Peltisettiin kuuluu yleensä vähintään crash ja ride, mutta jos ei mitään erityistä mainittavaa, niin pellit yleisesti riittää
  • Laulu. Jos rumpali laulaa, niin ilmoitus
  • Sähkösoittimet. Jos rumpali soittaa padeja tai tms. ja tarvitsee linjan (tai stereosignaalille kaksi) sekä sähköä, niin tämä pitää mainita instumentaatiossa.

Basso

  • Sähköbasso. Onko soittajalla oma basso, vai onko sovittu jostakin muusta järjestelystä, esim. yhteiskäytöstä toisen basistin kanssa. Monta sähköjakoa tarvitaan?
  • Kontrabasso. Löytyykö linjaulostulo? Monta sähköjakoa tarvitaan?

Kitara

  • Sähkökitara. Millainen vahvistin, lainaako toiselta? Monta sähköjakoa tarvitaan?
  • Akustinen. Onko linjaulostuloa? Komppi- vai melodia?

Koskettimet

  • Piano. Onko paikalla akustinen, vai tuoko soittaja sähköpianon?
  • Synat. Montako laitetta, tarvitaanko stereo-ulostuloa? Monta sähköjakoa tarvitaan?

Puhaltimet

Mitä soittimia, kuinka monta? Soittaako puhaltaja muuta soitinta, laulaako?

Laulu

Onko laulajalla oma mikki? Jos ei, niin onko toiveita? Soittaako solisti jotain soitinta? Monta sähköjakoa tarvitaan?

Haitari

Onko linjaulostuloa? Mikitetäänkö bassopuoli?

Viulut

Montako soittajaa? Onko linjaulostuloa? Laulaako soittaja?

Perkussiot

Mitä soittimia? Soittaako lyömäsoittaja sähkösoittimia? Laulaako?

Nuottitelineet

Kuinka monta tarvitaan? Mihin sijoitetaan?

2. Mikitys- ja miksaustiedot

Mikit

Yhtyeellä voi olla hyvinkin tarkka mikkilista, varsinkin jos sillä on miksaaja. Muuten mikitystarve kannattaa miettiä niukkuuden kautta kuin toisin päin. Ja jos listaa ei voida toteuttaa halutulla tavalla, niin ei tule ikäviä fiiliksiä. (Esim. lyömäsoittaja kertoo, monella mikillä tullaan toimeen; 1 konkka yleismikki, 1 dyn. congille, 1 dyn. bongoille.)

Jos rumpuja mikitetään, niin rumpali voi soittaa kevyemmin.

Miksaus

Jos ja kun yhtye ”antautuu” tuntemattoman miksaajan käsiin, niin yhtyeellä on hyvä antaa paikkaansa pitävä ”piisilista” miksaajalle. Puhumalla asiat toki selviää, mutta miksaaja ei niitä muista enää kun soitto alkaa.

Listaan kannattaa lisätä esim. soolot, ja jos balanssissa on jotain merkittävää, esim. koskettimet lujalle tässä kappaleessa, niin sellainen tieto myös. Stemmat merkataan; ”kitaristi ja kosk.soittaja laulaa tässä - ne ylös”. Tai ”ne hoilaa, ei tartte olla kovin pinnassa.” Jos laulaja tarvitsee jossakin kappaleessa jotain erityistä lauluefektiä, niin siitä merkintä.

Muuta

Soolokitaristi on viime kädessä vastuussa oman soolonsa kuulumisesta. Kun soolo tulee, niin sen on tultava sen verran lujaa, että kellään ei jää epäselväksi että mitä tapahtuu. Järjenkäyttö äänenvoimakkuudessakin toki on hyvä oltava. Sama tilanne kosketinsoittajalla. Voimakkuus-säädin nostetaan soundcheckissä noin 2/3 asentoon. Jätetään pieni vara äänen nostolle eli dynamiikan vaihtelulle.

  • Jos basso laitetaan PA:han, soittaja laittaa soittimen sille voimakkuudelle, että voi soittaa. Ei yhtään ylemmäs.
  • Kun asetutaan lavalle, on varmistettava, että laulumikkiin ei suuntaisi suoraan mikään kaiutin (kitara, basso, kosketinkaappi tms). Eli annetaan mikin vahvistamaan vain laulajaa.
  • Soittajien on muistettava, että laulaja joutuu taistelemaan yksin äänensä kanssa yhtyettä ”vastaan”, joten vastuuta omasta äänenvoimakkuudesta. Jos laulu ei kuulu, bändissä on jotain vikana. Se voi olla laululaitteissakin, mutta silloinkin balanssi on pyrittävä saamaan toimimaan.
  • Tilanne ei muutu dramaattisesti vaikka käytössä on erillinen miksaaja. Hän kyllä voi paremmin tehdä balanssin, kuin soittaja lavalla. Mutta jos laulumikistä tulee soittimet yhtää lujaa kun laulu, niin melko varmasti laulaja ei pysty laulamaan lujempaa huutamatta. Silloin ei voi muuta kuin tulla lavavolyymissä alaspäin. Rummut, pellit erityisesti ja sähkökitara ovat usein ensimmäisenä jonossa. Tämä kannattaa tehdä jo soundcheckissä, ettei ensimmäisen kappaleen jälkeen täydy tehdä voimakkaita muutoksia.
  • Jos näin käy, yleensä fiilikset laskee ja bändin balanssi ja suunniteltu soundi lentää ikkunasta ulos. Tämä pitää paikkaansa silloinkin, kun on erillinen miksaaja.

3. Soundcheck; lavakeli kuntoon

Soundcheck ei tarkoita aikaa treenata, eikä virittää.

Jotta yhtye on valmis soundcheck´iin, on sitä ennen muutamat asiat oltava kunnossa:

  • omat laitteet paikoillaan
  • soundit kohillaan
  • oma soitin vireessä
  • yhtye samassa vireessä!
  • soittajan asemointi on hyvä
  • näkyvyys riittävä toisiin soittajiin.

Kun nämä kunnossa, bändi soittaa ilman solistia hetken ja säätään oman kuuntelunsa ja lavabalanssin(tärkeää) kohdalleen. Idea on myös, että toiset soittajat kuulevat sinut ja päinvastoin. Jos haluat kuulla itsesi lujaa, mutta muut ei, niin siirry kaiuttimesi tulilinjalle. Jos et kuule toista soittajaa, mieti tuleeko joku instrumentti niin lujaa, että se peittää muita soittimia. Oletko kenties itse liian lujalla? Pitäisikö minulla siirtyä vähän eri kohtaan kuullakseni toisen paremmin? Mikä soittotilanne tahansa tuntuu aluksi oudolta, mutta paranee kun korva ja pää tottuu tilanteeseen. Ja hermostuneisuus laskee.

Riippuen aikataulusta ja miksaajasta, soundcheck voi olla hyvin erilainen. Jos aikaa on ja olette ensimmäinen bändi, niin jokainen soitin käydään läpi, ja soitetaan muutama pätkä eri kappaleista. Jos teitä ennen on ollut yhtyeitä tsekkaamassa, niin voi olla, että säädettyänne omat kamat soitatte jonkun kappaleen materiaalistanne ja se on siinä. Jos taas on tosi kiire, niin pakolliset soittimet on vahvistettu; laulut, koskettimet, akustiset soittimet. Ja muuten yhtye soittaa vain pikku pätkän jotain kappaletta. Loppu on Herran hallussa.

HUOM! Soundcheck lopetaan sillä kappaleella, joka aloittaa konsertin, tällöin säädöt ovat kohdillaan kun lava kutsuu.

Mitä jos kesken keikan pitää säätää esim. monitorin tasoa? Ennen keikkaa sovitte miksaajan kanssa merkeistä, jonka avulla miksaaja voi hoitaa asian kuntoon kesken vedon. Keskisormi ei ole hyvä merkki.

4. Äänentoistolaitteet

Monitorit

Kaapit lattialla ei ole sitä varten että sieltä pitäisi kuulua kaikki soittimet. Ainoastaan ne soittimet, mitä ei muuten kuule. Varsinkin laulu ja kosketinsoittimet täytyy kuulua monitoreista riittävästi koska niiden lavaääni on yleensä heikoin. On myös osattava sanoa, milloin tulee liian lujaa. Laulajan on muistettava, että laulumikkiä ei saa osoittaa monitoria kohti, ei edes vahingossa. Se voi mennä rikki. Jos kosketinsoitin tulee liian lujaa soittajan monitorista, miksaaja vähentää sitä pöydästä, eikä hiljennetä soittimen ulostuloa.

Monitoritasot kannattaa laittaa kuntoon kappaleella joka on voimakkuudeltaan keskiverto muiden joukossa. Sitten kun se on kunnossa otetaan hiljainen ralli ja tarkistetaan tilanne.Jos joku tulee liian lujalla, se voidaan tuoda alas kun se hetki tulee.

Laulukamat

Harvalla kokoonpanolla on erillinen miksaaja ja isot pa-kamat monitoreineen. Usein on vain kaksi kaappia, vahvistinmikseri ja efektilaite (yleensä kaiku).

Yleisäänenvoimakkuus on ensimmäinen asia, joka on saatava kuntoon. Ei liian lujaa, eikä roiskita so. soitetaan tarkasti ja mieluummin niukkuden kautta.

Laulaja ja kosketinsoittaja vaativat eniten kuulla kaiuttimia. Tällöin kaapit voidaan asentaa hiukan laulajan taakse ja kääntää hiukan sisäänpäin. Tämä riittää yleensä laulajalle ja kosketinsoittajalle, kun äänenpaine on sopiva. Jos ei, niin laulajalla täytyy olla monitori. Helpoin ratkaisu on pieni aktiivikaiutin. Laulajan ja kosketinsoitttajan olisi hyvä omistaa sellainen.

Soittajat, joilla on oma äänenvahvistus (rumpali, kitara, basso) pärjäävät hyvin. Kun bassoa ei laiteta PA:han,niin basson voi joutua laittamaan hiukan muita lujemmalle lavalla. Tällöin kannattaa olla kuulolla tarkasti, ettei basso ”syö” toisia soittimia niin että niitäkin täytyy laittaa lujemmalle. Silloin äänenvoimakkuus lähtee helposti nousemaan. Basistilla kannattaa olla mukana tavallista pitempi piuha jolloin hän pääsee yleisön puolelle keikkapaikassa kuuntelemaan, kuinka basso kantaa kauemmaksi. Basso tunnetusti soittaa ympäröivää tilaa rumpujen kanssa joten soundin säätäminen tulee usein kyseeseen.

Johdot

Soittajan perusvälineisiin kuuluu oma instrumenttipiuha ja sille varapiuha, ja sille varapiuha, ja kaverille varapiuha ja...

Sähköt

Jos soittajalla on useita sähkölaitteita, niin kannattaa hoitaa oma sähköjako, jolloin tarvitsee vain yhden sähköpistokkeen lavalla.

5. Kuulonsuojaus

Kuulon suojaaminen on hyvin hoidossa varsinkin ammattiin opiskelevilla soittajilla. Ja se on hyvä asia, mutta poikkeuksiakin on. Jos keikalla täytyy soittaa niin hiljaa kuin mahdollista, niin silloin ei tarvitse välttämättä kuulonsuojausta. Soittaja pystyy kontrolloimaan soiton voimakkuutta paremmin ”normaalikuuloisena”. Varsinkin jos soittaja käyttää jotain yleiskorvatulppaa, niin tuhoa syntyy helposti.

Muuten rumpujen pellit ja särökitara syö korvaa varsin tehokkaasti, koska ne ovat täynnä korkeita korvalle epämieluisia taajuuksia ja aaltomuotoja.

Korvan toiminnasta, rakenteesta sekä kuulovaurioista kiinnostuneille...

Esimerkkejä

lavakartta_02

Esim 2

lavakartta_03

Esim 3

lavakartta_04

Esim 4

lavakartta_05

Esim 5

lavakartta_06

Esim 6
[ Takaisin ]