Luotettavuudestaan huolimatta kovalevyt eivät ole täysin
luotettavia. Ne saattavat lakata toimimasta ihan yhtäkkiä ilman
minkäänlaista oireilua. Takuu korvaa kyllä laitteen ja kaupasta saa
suhteellisen edullisesti aina uuden, mutta kaikki kovalevyllä ollut
informaatio on ikuisiksi ajoiksi menetetty. Ohjelmat ja internetistä
ladatut tiedostot ovat helposti kopioitavissa ja asennettavissa
uudestaan, mutta itse tehdyt työt ovat ainutlaatuisia - sisällön
laadusta ja arvokkuudesta riippumatta ne ovat käytännössä
korvaamattomia. Jos kovalevyllä sijaitsee vaikkapa kahden vuoden
työn takana ollut vielä julkaisematon tutkimustyö tai muutama
kuukausi sitten aloitettu romaanin käsikirjoitus niin kovalevyn
hajoaminen voi tällöin aiheuttaa pienehkön henkilökohtaisen kriisin.
Siinä vaiheessa olisi valmis maksamaan melkoisesti, jotta saisi
arvokkaat tiedostot jostain palautettua.
Yritysten ja miksei yksityistenkin käyttöön on saatavilla
erityisiä varmuuskopiointijärjestelmiä, joiden avulla vaikka koko
kovalevyn sisältö voidaan aika ajoin kopioida. Varmuuskopiointi
voidaan automatisoida säännölliseksi esimerkiksi siten, että
järjestelmä itse tekee itsestään kopioin pari kertaa viikossa.
Tiedostot ovat vaarassa myös toisella tavalla. Vaikka kovalevy ei
hajoaisikaan, saattavat tiedostot vioittua siinä vaiheessa, kun
ohjelma tai tietokoneen käyttöjärjestelmä kaatuu kesken työnteon.
Auki olevat tiedostot eivät ole välttämättä tallennettu kovalevylle
kokonaan, vaan niistä saattaa puuttuu vielä osia. Koneen
uudelleenkäynnistämisen jälkeen niitä ei enää saakaan auki millään
ohjelmalla. Erityisesti Microsoft Wordin pikatallennus on
aiheuttanut näitä ongelmia.
Kolmas vaara on käyttäjän oma virhe. On melkoisen helppoa tuhota
tärkeitä tiedostoja vahingossa tai huomaamatta. Joskus tiedostojen
palautus ei onnistukaan ja ainoa toivo saada arvokkaat tiedot
pelastettua on etukäteen tehdyt varmuuskopiot.
Karvaasta kokemuksesta olen oppinut tallentamaan keskeneräisen
työni muutaman minuutin välein. Joskus atk-urani alkuaikoina
nimittäin menetin muutaman kerran 4-8 tunnin työmäärän, kun
innostuneena värkkäsin koneen kanssa jotain ja sitten kone yllättäen
kaatui alta enkä ollut tehnyt työstä yhtään tallennusta. Tämän
jälkeen Ctrl+S -näppäinkomennosta on tullut niin automaattinen
juttu, että sen painaminen tapahtuu jo ajattelematta.
Automaattitallennusta suosittelen käytettäväksi, jos itse ei muista
tai ole tottunut tallentamaan työtään aika ajoin.
Jos työn alla olevan projektin tekeminen vie useita päiviä,
vaihdan dokumentin nimeä vähän väliä (esim. gradu01, gradu02,
gradu03). Nyt jos kone kaatuu ja tiedosto vioittuu
lukukelvottomaksi, löydän aina kovalevyltä muutaman päivän vanhan
version enkä kaikki työ ole mennyt hukkaan. Kun projekti on valmis
niin tuhoan vanhat versiot.
Kopioin aika ajoin omat dokumenttini ja varsinkin keskeneräiset
suuret työni toiselle kovalevylle tai levykkeille. Jos vain on
mahdollista kopioin tiedostot fyysisesti eri kovalevylle. On hyvin
epätodennäköistä, että kaksi kovalevyä hajoaisivat yhtäaikaa. Tilan
säästämiseksi saatan pakata työhakemistoni ennen sen kopioimista
(pakkausta käsitellään vähän myöhemmin).
